Patricia Seppälän säätiö jakoi yli 50 000 eurolla apurahoja dokumenttivalokuvaukselle

Patricia Seppälän säätiö sai tänä vuonna yhteensä 157 apurahahakemusta, joista 11 oli säätiön kuvankäsittelykurssille. Säätiöltä haettiin apurahoja 731 339 eurolla. Apurahoja myönnettiin 20 hakijalle 54 755 eurolla eli noin 14 % hakemuksista sai myönteisen apurahapäätöksen.

Apurahahakemuksissa nousivat esiin niin ilmastonmuutos, lähinaapurimme Viro ja Venäjä, kotimaiset lähiöt kuin maahanmuuttajat ja heidän kotoutumisensa. Muutaman vuoden tauon jälkeen tukea myönnettiin jälleen myös kirjahankkeille. Apurahan saivat Juha Metso Putinlandia-teokselle ja Sakari Piippo poliittista valtaa käsittelevän Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä -trilogian ensimmäisen osan toteuttamiseen.

Ajankohtaisista teemoista ilmastonmuutosta käsittelee Tiina Itkosen Piniartoq-dokumenttiprojekti. Itkonen on kuvannut arktisilla alueilla vuodesta 1995 lähtien ja hän on tehnyt yhteensä neljätoista matkaa Grönlantiin. Matkojen tuloksena ovat syntyneet kirjat Inughuit (2004) ja Avannaa (2014). Nyt lämpötila nousee arktisilla alueilla kovaa vauhtia ja arvellaan, että meri tulee olemaan arktisella alueella suurelta osin jäätön vuoteen 2040 mennessä. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin etsimään töitä ja perinteinen metsästyskulttuuri on vaarassa hävitä kokonaan. Piniartoq-projektissa Itkonen tutkii yhdessä arktisen tutkijan Kristin Laidren kanssa, miten ilmastonmuutos vaikuttaa Grönlannin metsästyksestä elävien kylien arkeen. Projekti tuottaa kirjan ja näyttelyn, joka kiertää Suomessa ja muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.

Tiina Itkonen: Kuummiut, 2017.

Samankaltainen, Suomeen sijoittuva projekti on Antti J. Leinosen Last Man Fishing. Leinonen sai apurahan näyttelyn toteuttamiseen ja hankkeesta on suunnitteilla myös kirja. Kuvausprojekti alkoi 2014 ja se dokumentoi Perämeren harvalukuisiksi käyviä kalastajia, jotka ovat tähän saakka olleet luonnossa eläviä sisupusseja. Nyt kalastuskulttuuri on kuitenkin hiipumassa. Pyyntirajoitukset ja hyljevahingot syövät ikääntyvien kalastajien uskoa alaan, kaupungistuminen vetää nuoret puoleensa ja ilmastonmuutos luo uhkaa sään ääri-ilmiöiden ja kalakantojen muutoksina. Leinonen toteaa, että Perämeri on globaalin muutoksen näyttämönä pikkuruinen, mutta ainutlaatuinen.

Antti J. Leinonen: Kuva Last Man Fishing -sarjasta.

Toinen hakemuksista esiin noussut teema on juhlavuottaan viettävä naapurimme Viro. Hannamari Shakyan projekti Harmaa passi käsittelee merkittävää yhteiskunnallista ongelmaa Virossa, jossa on Neuvostoliiton hajoamisen jäljiltä yhä noin 80 000 henkeä vailla kansalaisuutta. Heidän symbolinaan pidetään harmaan väristä muukalaispassia. Shakya toteaa, että harmaapassilaisille työn löytäminen on muita hankalampaa. He eivät myöskään saa mennä armeijaan, äänestää eduskuntavaaleissa tai työskennellä valtion virassa. Kansalaisuudettomien nuorten ja perheiden elämää varjostaa päämäärättömyys, jonka vuoksi moni syrjäytyy ja ajautuu päihdeongelmiin. Virossa puhutaankin nyt kokonaisesta kadonneesta nuorten sukupolvesta. Shakya toteuttaa projektin kahden arvostetun Virossa asuvan kuvaajan kanssa; mukana ovat Annika Haas ja Maxim Mjodov, joka on itsekin kansalaisuudeton.

Sanni Seppo: Martin, Tiigiaed, Tartto, 2017.

Myös Sanni Sepon hanke Pieni paratiisi liittyy Viroon. Sepon projekti dokumentoi kaupunkien yhteydessä olevia kesämajoja ja viljelymaita Suomessa ja Virossa. Kesämajat ovat asukkaiden omistamia tai hallitsemia, mutta samalla paikka on kaikkien kaupunkilaisten keidas, jossa yleisen ja yksityisen rajapinta on häilyvä. Seppo on kuvannut vuoden 2017 aikana Kivinokkaa Helsingissä sekä Tiigiaedia ja Hiinalinnaa Tartossa. Kivinokka Helsingissä muotoutui sata vuotta sitten työväestön telttaretkisaaresta monimuotoiseksi ja suosituksi virkistysalueeksi. Tiigiaed Tartossa perustettiin 1960-luvulla voimalinjojen alla olevalle joutomaalle kasvimaiksi sähköyhtiön työntekijöille. Hiinalinn puolestaan syntyi 1970-luvulla säätelemättä, kun kerrostalolähiön venäläiset työntekijät perustivat laitakaupungille kasvimaitaan ja rakensivat kesämajojaan. Viron itsenäistymisen jälkeen moni heistä on muukalaispassia kantavia isänmaattomia. Siksi tämä palanen maata, johon he ovat kasvaneet on erityisen merkityksellinen. Seppo haluaa projektissaan tuoda esille villin tilan ja luovuuden merkityksellisyyttä yksilöille ja kaupunkikulttuurille.

Tässä kaikki vuoden 2018 myönnetyt apurahat:

Dokumenttikuvaus:

Bremer, Stefan: Helsinki by Night  4000 €
Heikkilä, Jaakko: ”Vaurauden filosofia”  3000 €
Itkonen, Tiina: Ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten
elämään Itä- ja Pohjois-Grönlannissa  4000 €
Karppanen, Joel: Kemin laulu  2500 €
Kero, Sami: Avanto  3000 €
Koivisto, Kaisu: Kylmän sodan raunioilla  2500 €
Lehtonen, Jenna: Itä meidän  2500 €
Punkari, Pekka: Teuvo Suomisen elämäntyön taltiointi  3000 €
Saarinen, Sanni: Varissuon monikulttuurinen lähiö  3000 €
Seppo, Sanni-Maria: Pieni paratiisi  4000 €
Sepponen, Antti: Suomi 2018  3000 €
Shakya, Hannamari: Harmaa passi  4000 €

Kirjahankkeet:

Metso, Juha: Putinlandia  4000 €
Piippo, Sakari: Poliittista valtaa käsittelevän dokumentaarisen
valokuvakirjatrilogian ensimmäisen osan julkaisuun  3000 €

Näyttelyt:

Leinonen, Antti J.: Last Man Fishing  3000 €
VB-valokuvakeskus: Nuoret kuvaajat esiin  2000 €
Vuorimies, Risto: Ripa 70 v. -valokuvanäyttely  1500 €

Opinnot:

Saarela, Heli: Videokuvauskurssi Brysselissä  755 €
Talassalo, Milla: Dokumentaarisen valokuvan työpaja  1000 €
Vettenranta, Antti: Dokumentaarisen valokuvan työpaja  1000 €

Säätiön digitaalisen kuvankäsittelyn kurssille valittiin Saara Huovinen, Tiina Itkonen, Sofie Jokinen, Linda Manner, Outi Neuvonen, Tiina Palola ja Tuomas Selänne.

Artikkelin aloituskuvana on Sanni Sepon kuva Aleksander, Hiinalinn, Tartto, 2017.