Uusi kuvajournalisti -sarjan voitti Jasmin Rossi

Kuvajournalismi 2024 -kilpailussa Uusi kuvajournalisti -sarjan voitti Jasmin Rossi. Tuomaristo totesi hänen sarjastaan, että ”Rossin kuvasarja Länsirannan Nur Shamsin pakolaisleiriltä on ajankohtainen ja suoraviivainen. Valokuvaaja osaa kertoa myötätuntoisesti ihmisten kärsimyksestä ja tärkeästä aiheesta.”

Minkälainen on taustasi kuvaajana?
Opiskelin kansainvälistä politiikkaa Berliinissä ensisijaisena haaveena mahdollisesti joku hallinnollinen työ tai järjestössä toimiminen, salaisena unelmana journalismi, jota kahminkin maltillisesti kaksi kurssia. 7. lokakuuta 2023 Gazan sodan alettua asuin vielä Saksassa. Ympärilläni Berliinissä puhkesi protesteja ja koulunvaltauksia, joita kävin ahkerasti seuraamassa. Lainailin niihin koululta sekä kuvajournalistina Ukrainassa paljon toimineelta, silloiselta kumppaniltani, kameraa. Kuvaaminen tuntui tärkeältä ja tajusin, että siihen kiteytyy kaikkea mistä pidän—se on vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua kuvattavan kanssa. Miten löydän tästä hetkestä ne yksityiskohdat, jotka jäsentävät käsillä olevan poliittisen todellisuuden visuaaliseksi, informatiiviseksi kokonaisuudeksi valokuvan keinoin, rehellisesti ja ihmisyyttä kunnioittaen?

Asukkaita siivous- ja rakennuspuuhissa pommituksenjälkeisenä aamuna Tulkarmissa. “Israel tekee Tulkarmista uutta Gazaa, mutta me emme lannistu — me jatkamme rakentamista“, sanoo yksi miehistä talonsa raunioita lapioiden. Elokuu 2024.

Kesällä 2024 olin lähdössä työharjoitteluun minulle jo ennestään tuttuun paikkaanIsraeliin/Palestiinaan. Matkalla kentälle ostin ensimmäisen oman kamerani. Suunniteltu viisi viikkoa venyi kolmeksi kuukaudeksi, kun tutustuin paikallisiin konkarikuvaajiin sekä ulkomaantoimittajiin ja opin suoraan heiltä kentällä miten tätä tehdään. Se tuntui heti omalta jutulta. Vaatii paljon inhimillisyyttä ja tunneälyä miettiä miten kohdata ihminen siinä heidän elämän mahdollisesti kamalimpana päivänä. Siinä tilanteessa sitä on ensin ihminen ihmiselle, sitten ehkä kolmantena tai neljäntenä ja tilanteen salliessa kuvajournalisti. Me kuitenkin tarvitsemme kuvastoa kriisialueelta tinkimättä kenenkään ihmisarvosta tai itsemääräämisoikeudesta, ja minua tällä alalla kiinnostaa eniten miettiä keinoja juuri siihen ja ratkaista näitä kysymyksiä inklusiivisuuden ja representaation kautta, kulttuurisia kertomuksia rikkoen.

Millä kuvilla osallistuit Uusi kuvajournalisti -sarjaan?
Suurin osa kuvista on Nur Shamsin pakolaisleiriltä Länsirannalta Israelin hyökkäyksen jälkeisenä aamuna elokuussa 2024. Mukana on myös muotokuva paikallisesta maanviljelijästä, jonka kanssa ajelimme ympäri hänen oliivipuuviljelyksiään ja jumituimme penkkaan. Siinä apua odotellessamme kuvasin tähän mennessä parhaat potrettini ja sain samalla parhaat eväät elämään — Nidal puhuu kolmea kieltä sujuvasti ja vaihtoi arabian, espanjan ja englannin välillä ihan lennosta, erilaisia sananparsia minulle kääntäen.

Nidal Rabie oliivipuunsa varjossa Turmus Ayyassa, Länsirannalla. Rabie on monien muiden palestiinalaisten maanviljelijöiden tapaan vaarassa menettää kotinsa laajenevan siirtokunnan alle. 7. lokakuuta jälkeen viljelyksille meno on käynyt liian vaaralliseksi, sillä aseistautuneet siirtolaiset ja IDF valvovat kyläläisten liikkumista, Rabie sanoo. Heinäkuu 2024.

Miksi valitsit juuri nämä kuvat?
Kuvat ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä, enkä nähnyt Suomen mediassa ensikäden kuvastoa sieltä minne minulla oli pääsy. Siksi valitsin nämä kuvat. Haluan jatkossakin näyttää kuvissani asioita ja tilanteita, joita katsoja ei ehkä itse muuten näkisi. Kuvaajana tietysti jää miettimään myös niitä hetkiä, joissa ihmisyys meni kaiken edelle; niitä tilanteita, joista ei ottanut kuvaa. Ne arkistoituvat mielen perukoille, ei kameraan.

Nuori poika ja kyynelkaasupullon hylky lähellä perheen kotia Länsirannalla. Armeijan jättämä hylky on niin uusi, että hepreankielinen teksti ei ole vielä kulunut pois. Elokuu 2024.

Minkälaiset asiat sinulle ovat tärkeitä kuvaajana?
Aloittaessani kohtasin ehkä yllätyksekseni aika reippaita ennakkoluuloja; että tämä on kuule tyttö haastavaa hommaa ja mitä sinä nainen sinne kriisin keskelle menet, mitä siellä edes teet? Kyllä pitäisi vuonna 2025 tietää, että kamera pysyy kädessä ihan sukupuolesta riippumatta. Ylipäätään toivon, että minussa kuvaajana mielenkiintoisinta tai yllättävintä ei ole sukupuoleni, vaan tapani lähestyä ihmisiä ja tuoda yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita esille asianomaisten ja kuvattavien itsensä avustuksella ja rohkeasti.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Laitoin juuri hakemusta vetämään Tampereelle visuaalisen journalismin maisteriohjelmaan. Ennen mahdollista opintojen alkua syksyllä olen hakemani apurahan siivittämänä työstämässä ainakin yhtä projektia idässä päin. Haaveilen takaisin Suomeen muutosta, kun opiskeluja ja asumista ulkomailla on nyt vierähtänyt melkein kahdeksan vuotta. Unelmoin vakiintuvani raportoimaan globaaleja kriisejä suomalaisessa mediassa vielä joku päivä, vähän niin kuin Antti Kuronen tai Rauli Virtanen.

Artikkelin aloituskuva: Naapurit tervehtivät toisiaan seinässä ammottavan reiän läpi. Tulkarm, elokuu 2024.

Jasmin Rossi (s. 1999) on kuopiolainen, nykyisin Berliinissä asuva kansainvälisen politiikan kandidaatti ja dokumentaarinen kuvaaja.
https://jasminrossi.net
Instagram: @jasminrosssi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *