Uusi kuvajournalisti -palkinnon voittaja Joonas Vohlakari

Kuvajournalismi 2018 -kilpailussa Uusi kuvajournalisti -sarjan voitti Joonas Vohlakari. Tuomariston mukaan “voittaja on löytänyt elämänmakuisen ja tunnelmallisen aiheensa läheltä, jonne ei välttämättä ole helppo katsoa. Kuvaaja on tehnyt työnsä kunnioituksella kuvattavia kohtaan. Tyyli ei vie kuvaajaa, vaan se palvelee aihetta. Kuvaajasta löytyy paljon potentiaalia ja hän omaa vahvan silmän.”

Minkälainen on taustasi ja koulutuksesi kuvaajana?

Vuonna 2013 päätin lopettaa elektroniikan opinnot Turun Amk:ssa kahden viikon opiskelun jälkeen ja siirtyä Paasikivi-Opistoon valokuvauslinjalle. Näin jälkeenpäin ajatellen olen erittäin tyytyväinen tähän päätökseen. Olin ottanut valokuvia n. 15-vuotiaasta lähtien ja ajatus valokuvauksen opiskelusta oli aina pyörinyt takaraivossani. Usko omiin taitoihin oli kuitenkin vähäinen. Paasikivi-Opistossa aloin kuitenkin ymmärtämään enemmän valokuvasta ja se toimi hyvänä valmennuskurssina tulevia opintoja varten. Seuraavana syksynä aloitinkin opiskelun Lahden Muotoiluinstituutissa valokuvalinjalla, josta valmistuin viime keväänä.

Opinnot Muotsikassa kasvattivat niin kuvaajana kuin ihmisenäkin ja olen erittäin tyytyväinen, että sain opiskella siellä. Lahdessa löysin oman tyylini kuvata ja tutustuin moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Se myös mahdollisti monia kokemuksia joita en muuten olisi koskaan päässyt kokemaan, esimerkiksi vaihto-opinnot Bratislavassa, Slovakiassa sekä työharjoittelun Helsingin Sanomissa.

Millä kuvilla osallistuit Uusi kuvajournalisti -sarjaan?

Kaikki kuvat, joilla osallistuin kyseiseen sarjaan, ovat projektistani Toinen Perhe, joka oli myös opinnäytetyöni Muotoiluinstituuttiin. Toinen Perhe kertoo isästäni sekä kolmesta velipuolestani, jotka asuvat metsän keskellä, pienellä länsisuomalaisella paikkakunnalla. Kuvaessee on henkilökohtainen, mutta siinä on myös yhteiskunnallisia piirteitä. Se on katsaus oman kaupunkilaiskuplani ulkopuolelle, missä isäni ja veljeni elävät hyvin erilaista elämää omaani verrattuna.

Ennen kuin olin aloittanut kuvaamaan projektia varten, pohdin olinko valinnut ’’liian helpon’’ aiheen päätettyäni kuvata omaa perhettäni. Pelko kuitenkin osoittautui hyvin pian turhaksi, sillä sarjaa työstäessäni jouduin moneen otteeseen painiskelemaan eettisten kysymysten parissa, jotka ovat dokumentaarisessa valokuvauksessa lähes aina läsnä. Yksi asia, jonka usein löysin edestäni, oli yksityisen tekeminen julkiseksi, joka tietyllä tapaa korostui tässä projektissa vahvemmin, koska kyseessä oli oma perheeni. Olenkin erittäin kiitollinen, että isäni ja veljeni lähtivät mukaan tähän projektiin.

Vaikka työn pääosassa onkin neljä raavasta miestä, koen, että tavoitin kuvissani kaiken maskuliinisuuden keskellä jonkinlaista hienovireistä herkkyyttä. 

Miksi valitsit juuri nämä kuvat?

Kuvasarja koostuu kokonaisuudessaan reilusta kolmestakymmenestä kuvasta, ja oli vaikea tavoittaa ’’koko tarina’’ ja sarjan tunnelma vain kymmenellä kuvalla. Kuvavalinnat vaihtuivat useaan otteeseen ja monta itselle mieluista kuvaa piti jättää valitsematta. Koen kuitenkin, että loppujen lopuksi päädyin toimivaan tiivistelmään kokonaisuudesta.

Näissä kymmenessä valitsemassani kuvassa seitsemässä esiintyy ihminen, joka on prosentuaalisesti hieman enemmän kuin mitä kuvasarjassa kokonaisuudessaan on henkilökuvia. Vaikka ihmiset ovatkin kuvasarjan pääosassa, kuvaan paljon tiloja sekä detaljeja. Näillä ’’efektikuvilla’’ pyrin korostamaan kuvakokonaisuuden tunnelmaa, informoimaan hienovaraisesti sekä esittelemään tilaa, jossa tarina tapahtuu. Näitä kuvia oli kuitenkin vaikea saada mahtumaan kymmenen kuvan joukkoon, sillä henkilökuvat toimivat mielestäni paremmin näin pienessä kokonaisuudessa. 

Lopullisten kymmenen kuvan joukkoon päätyi viime metreillä myös veljeni tekemä piirros, jossa hän kuvaa isäni muutaman vuoden takaista irtisanomista. Koko sarja sisältää kokonaisuudessaan kaksi tälläistä piirrosta, jotka ovat nuorimman veljeni tekemiä. Koen, että ne avaavat hyvin päähenkilöiden taustoja ja toimivat myös visuaalisesti valokuvien joukossa.

Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on valokuvauksen suhteen?

Suunnitelmissa on työskentelyä henkilökohtaisten projektien sekä toimeksiantojen parissa. Myös valokuvakirjat kiinnostavat. Toinen Perhe – sarjan lopputuote olikin kirja, kuitenkin erittäin pieni omakustannepainos. Kirjan taiton, kuvajärjestyksen ja editoinnin työstäminen oli haastavaa, mutta erittäin mielenkiintoista. Kirjan graafinen ilme on omaa käsialaani ja pidin siitä, että sain itse päättää kaikesta. Olisi kuitenkin hienoa päästä tekemään ’’oikea valokuvakirja’’ ja saada mahdollisuus työskennellä graafisen alan ammattilaisten kanssa tälläisessä prosessissa.

Joonas Vohlakari (s. 1991) on Helsingissä asuva porilaissyntyinen valokuvaaja. Vohlakari on valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista medianomiksi vuonna 2018 valokuvauksen opintolinjalta. Hänen valokuvansa ovat suoria ja kaunistelemattomia, mutta myös herkkiä ja esteettisiä. Nämä ominaisuudet näkyvät mielenkiintoisena kontrastina hänen töissään.

Vohlakarin töitä on ollut esillä useissa ryhmänäyttelyissä ja hänen kuviaan on julkaistu mm. Helsingin Sanomissa ja slovakialaisessa aikakauslehti Týždeňissä. Vohlakari toimii tällä hetkellä vapaana valokuvaajana.

Instagram: @vohlakaritapio

Web: https://www.lahtilahtis.fi/joonas-vohlakari (henkilökohtaiset sivut tulossa)

Artikkelin aloituskuva: Isä ja kissat tupakalla, 2018. Sarjasta Toinen Perhe.