Kuinka kuvata kriisialueilla?
Kuinka kuvata konfliktialueilla haavoittuvaisessa asemassa olevia ryhmiä? Entä minkälaisia merkityksiä valokuvien esittäminen voi saada, kun ne esitetään kuvattaviin yhteisöihin nähden täysin toisenlaisessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa yhteydessä?
Kysymykset konflikti- ja kriisikuvien luomista mielleyhtymistä, humanitaarisen representaation kuvastosta sekä kärsimystä välittävien kuvien merkityksistä muodostavat mutkikkaan aihekokonaisuuden, jonka kohtaan työssäni. Kuvilla voidaan parhaimmillaan koskettaa, lisätä myötätuntoa, empatiaa ja tietoisuutta, mutta kuvat voivat myös vahvistaa globaalia hierarkiaa, pönkittää ihmisryhmien välisiä valta-asemia ja toimia kyynisen mielipidevaikuttamisen välineenä. Tutkijatohtori Noora Kotilainen onkin kirjoittanut osuvasti, että vaikka kuvat vaikuttavat käsityksiin ympäröivästä maailmasta muovaten katsojiensa ajatuksia omasta ja muiden asemasta globaalissa järjestyksessä, kärsimyksen kuvien käyttö kyseenalaisten poliittisten tarkoitusperien legitimoimisessa on samaan aikaan yleistä.
Olen joutunut alati miettimään yllä mainitsemiani seikkoja kuvatessani kriisi- ja konfliktialueilla. Olen työskennellyt toimittajana sekä valokuvaajana Iranissa, Irakissa, Libanonissa, Israelissa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla sekä Turkissa. Myös nyt käynnissä olevat projektini suuntautuvat tulevina vuosina Irakiin ja muualle Lähi-itään.
Vuosina 2015-2016 kollegani Bruno Jäntin kanssa toteuttamani laaja haastattelututkimushanke dokumentoi Isis-järjestön suorittamaa jesidien joukkotuhoa ja orjuuttamisoperaatiota Irakissa. Keräsimme aineistoa Syyrian sotaa käsittelevää tietokirjaamme varten. Haastattelimme Isiksen vankeudesta vapautuneita jesidejä Dohukin ja Suleimanian läheisyydessä sijaitsevilla pakolaisleireillä. Keräämämme aineisto oli karmivaa: joukkoteloituksia, orjuuttamista, seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä sekä lapsiin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä manipulaatiota. Kaikesta tästä olivat haastateltavamme selvinneet.
Syyrian sotaa käsittelevää tietokirjaamme varten keräsimme myöhemmin lisää aineistoa haastattelemalla Syyriasta Libanoniin paenneita pakolaisia. Osa Libanonissa tapaamistamme syyrialaisista oli paennut hallinnon heihin kohdistamaa poliittista vainoa, osa opposition ja osa molempien. Myös aiemmin Iranissa, Turkissa sekä miehitetyillä palestiinalaisalueilla toteuttamani hankkeet ovat oikeastaan kaikki käsitelleet ihmisoikeus- ja vähemmistökysymyksiä.
Into kuvaamiseen onkin syntynyt halusta vaikuttaa ja lisätä tietoisuutta alueen tapahtumista, sillä monet Lähi-itää koskevat aiheet näyttäytyvät kohtuuttoman mutkikkaina täältä katsottuna. Kokonaiskuvan hahmottaminen monissa konflikteissa hautautuu usein yksityiskohtia tulvivaan uutisointiin esimerkiksi yksittäisistä iskuista tai sodan käänteistä. Sota- ja konfliktialueilla sekä yhteiskunnallisesti hauraassa asemassa olevia kuvatessa kuvien rinnalle tarvitaankin usein kokonaisvaltaisesti tapahtumia taustoittavaa tietoa.
Kuvatessa on pakko pystyä kohtaamaan vino liuta hankalia ja vaativia kysymyksiä. Miten kuvallistaa hirvittäviä ihmisoikeusrikkomuksia konfliktialueilla kuvattavia kunnioittaen ja syyllistymättä epä-älyllisiin yksinkertaistuksiin tai siihen, että sulloo kuvattavat henkilöt tai ilmiöt johonkin ennalta määrättyyn muottiin? Konfliktialueilla tai yhteiskunnallisesti hauraassa asemassa olevia kuvatessani olenkin ennen muuta pyrkinyt erottamaan toisistaan taiteen tekemisen ja dokumentoinnin. Useimmissa projekteissani kuvat ovat olleet osa dokumentaatiota ja täydentäneet tekemääni empiiristä tutkimusta. Tarkoituksenani on tehdä tutkimisen ja dokumentoinnin kautta oikeutta kyseessä oleville epäkohdille – eikä niinkään se, että pyrkisin valjastamaan haastateltavat, kuvattavat ja tutkimani aiheet edistämään omaa taiteellista ilmaisuani.
Taideyliopiston Kuvataideakatemian taidehistorian ja -teorian professori Anita Seppä onkin tuonut esiin, että kuva on monimutkainen kulttuurinen vuorovaikutussuhde, jossa risteävät useat eri osatekijät, kuten esittämistavat, kuvan ottajan erityispiirteet, kulttuuriset järjestykset, erilaiset tekniset välineet sekä vastaanottajien muuttuvat tavat lukea kuvaa.
Airin Bahmani on iranilaistaustainen ihmisoikeus- ja vähemmistökysymyksiin keskittynyt valokuvaaja, tietokirjailija ja toimittaja. Bahmani on työskennellyt Iranissa, Irakissa, Libanonissa, Turkissa, Israelissa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla sekä Irakin, Iranin ja Turkin kurdialueilla. Bahmani julkaisi 2018 yhdessä Bruno Jäntin kanssa tietokirjan Syyrian sota. Demokratiatoiveet diktatuurin ja islamismin ristitulessa (Tammi). Keväällä 2019 Bahmanin kuvat projektista Yhdenvertaisia vuorilla olivat mukana Poliittisen valokuvan festivaalin näyttelyssä Suomen valokuvataiteen museossa. Näyttely on auki 26.5.2019 saakka.
Artikkelin aloituskuva: Jesidityttö, 2015.