NÄKYÄ EI SAA, EIKÄ KUULUA
Käsittelen Huoli-teoksessani suomalaista lastensuojelua. Olen kuvannut laitoshoitoon sijoitetuilta lapsilta haltuun otettuja esineitä sekä lasten tekemiä piirroksia. Lisäksi olen tallentanut laitoshoidon läpikäyneiden nuorten tarinoita.
Lastensuojelu tarjoaa perheille monipuolista tukea. Sen keinoista voimakkain on sijoittaa lapsi kodin ulkopuoliseen hoitoon. Sijoitukseen turvaudutaan yleensä vasta, kun muut työkalut eivät riitä.
Lapset jäävät helposti näkymättömäksi ja kuulumattomaksi yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lapset eivät ole itse kommentoimassa omaa asemaansa, eikä heille anneta ääntä mediassa. Tämä on osittain perusteltua: yksittäistä lasta ei tule missään nimessä tuoda esiin esimerkkinä pahoinvoinnista, ja lapsen haastatteluun tarvitaan aikuisen lupa.
Lasten ja perheiden pahoinvoinnin kuuluisi kuitenkin olla yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä jo pelkästään lukujen valossa. Vuonna 2016 yhteensä 17 330 lasta oli sijoitettuna kodin ulkopuoliseen hoitoon joko kiireellisesti tai huostaanotettuna – yksi sadasta Suomessa asuvasta lapsesta.
Kuvani lasten esineistä rajaavat pois kaiken sen, mistä esineiden tarinan voisi päätellä. Monet esineistä ovat selvästi tarkoitettu toisten vahingoittamiseen. Taustalla ei usein silti ole tarkoitus vahingoittaa vaan perustava turvattomuus: kokemus siitä, että toiset – aikuiset – eivät pysty huolehtimaan lapsen turvallisuudesta. Tarkempi tieto siitä, mitä uhkaa vastaan lapsi kokee tarpeelliseksi puolustautua, jää kuvan ulkopuolelle. Vihjeitä voi saada lasten piirrustuksista ja teksteistä.
Teksti pohjautuu tutkijatohtori Henrik Rydenfeltin artikkeleihin Näkyä ei saa, eikä kuulua sekä Laitosten rutiineista yksilölliseen harkintaan.
15-vuotias tyttö, Etelä-Pohjanmaa / 14-vuotias tyttö, Uusimaa
13-vuotias tyttö, Länsi- ja Sisä-Suomen AVI
9-vuotias poika, Varsinais-Suomi / 14-vuotias poika, Keski-Pohjanmaa
Huoli, koko A4, sivuja 42, editio 420.
Vuonna 2013 yksi kymmenestä Suomessa asuvasta lapsesta oli lastensuojelun piirissä. Huoli-katalogissa on yksi esine kymmentä vuoden aika kiireellisesti sijoitettua lasta kohden.