Uusi kuvajournalisti -sarjan voitti Aalto Puutio
Kuvajournalismi 2025 -kilpailussa Uusi kuvajournalisti -sarjan voittajaksi valittiin Aalto Puutio. Tuomaristo vaikuttui Puution kyvystä yhdistää tekninen osaaminen vahvaan visuaaliseen näkemykseen. Raadin mukaan sarja koostuu oivaltavista ja kauniista kuvista, joissa kuvaajan oma käsiala ja tunnistettava tyyli nousevat kirkkaasti esiin. Puution työssä korostuu kyky löytää tuoreita näkökulmia tuttuihin aiheisiin. Tuomaristo kiitteli erityisesti kuvien sommittelua ja kykyä pysäyttää katsoja merkityksellisten hetkien äärelle.
Millä kuvilla osallistuit Uusi kuvajournalisti -sarjaan?
Osallistuin kilpailuun kuvasarjalla, joka käsittelee arpia. Halusin tutkia sarjalla jotain pientä, intiimiä ja samaan aikaan arkista aihetta. Arvet ovat paljon muutakin kuin fyysisiä jälkiä, ja kun keskustelin kuvaamieni ihmisten kanssa, usein se jokin muu osoittautui isommaksi. Sitä kautta kuvasarja kertoo ihmiselämän kaaresta: syntymästä, kasvusta omaksi itseksi, virheistä, vammoista, sairauksista, selviämisestä. Elämän ja ihmiskehon rajallisuudesta.
Kuvasin sarjaan 15 ihmistä, ja kuvista osa valikoitui kilpailusarjaan. Koen, että sarja kertoo jotain myös minusta kuvaajana. Toivon, että siitä välittyy lempeä katse, joka ei pyri arvottamaan, vaan ymmärtämään.
”Raskausarpeni kertovat minulle äitiyteen juurtumisesta ja asettumisesta. Ne ovat jälkiä yhdestä elämäni tärkeimmästä tapahtumasta: synnytyksestä ja lapseni Maxin saamisesta. Ne muistuttavat siitä, mihin keho pystyy, kuinka muovautuva, monipuolinen ja vahva kehoni on. Haluan ajatella, että mahani on kaunis, vaikka se on muuttunut.”
Miksi päätit osallistua kilpailuun?
En ollut ennen osallistunut kuvajournalismikilpailuun, ja ajattelin, että sitä voisi kokeilla. Vuodelta 2025 minulla oli tämä yksi kokonaiselta ja valmiilta tuntuva sarja, joten sillä hakeminen oli helppoa. Olin todella yllättynyt, että voitin.
Minkälainen on taustasi kuvaajana?
Kiinnostuin kuvajournalismista vasta, kun jo opiskelin journalistiikan kandia Tampereen yliopistossa. Olin aina pitänyt paljon kirjoittamisesta, mutta yliopistossa se alkoi tuntua raskaalta. En saanut siitä enää samanlaista iloa. Valokuvaaminen oli intuitiivisempaa: se imaisi mennessään, se oli lähempänä leikkiä ja heittäytymistä. Päätin lyhyen pohdinnan jälkeen hakea kuvajournalismin erikoistumisopintoihin, ja se tie on kantanut.
Opintojen ohella olen kuvannut ja kirjoittanut freelance-juttuja ja työskennellyt esimerkiksi Ylen uutisissa ja sittemmin Julkisen sanan neuvoston toimistossa. Siellä ei juuri pääse kuvaamaan, mutta saa aika hyvän näkymän suomalaiseen journalismiin. Olen tosi kiinnostunut etiikasta, ja koen, että työskentely journalismin etiikan parissa vahvistaa ja syventää ammattitaitoani myös kuvajournalistina.
”Olen transmies, ja arpeni ovat tulleet mastektomiasta. Joskus pelkään, miten ihmiset suhtautuvat minuun, jos ymmärtävät, että olen transtaustainen. Välillä haluan, että muut näkevät arpeni ja tietävät, että olen trans. En välttämättä halua tulla nähdyksi samassa valossa kuin cis-miehet. Arvet kertovat, että olen käynyt sellaisia asioita läpi, jotka avartavat maailmankuvaa.”
Minkälaiset asiat sinulle ovat tärkeitä kuvaajana?
Kuvaajana minulle on tärkeää kohtaaminen. Pyrin kuvaajana kohtaamaan erilaiset ihmiset heidän asemastaan tai taustastaan riippumatta samanlaisella arvostuksella ja ystävällisyydellä. Haluan olla tietoinen kuvaajan ja kuvattavan välille syntyvistä valta-asetelmista ja omasta katseestani. Suuri osa valokuvauksesta perustuu luottamukselle, ja tahdon olla kuvaamieni ihmisten luottamuksen arvoinen.
Pidän tietysti tärkeänä journalistisia arvoja: totuudenmukaisuutta, läpinäkyvyyttä, vilpittömyyttä. Toivon, että kuvani rakentavat ymmärrystä ja luottamusta ihmisten välille. Arvostan myös rohkeutta tuoda esiin asioita ja ilmiöitä, joista ei puhuta tai jotka tarvitsisivat enemmän huomiota. En koe, että kuvillani annan toiselle ihmiselle äänen, mutta kuvajournalistina voin tarjota toisen ihmisen äänelle alustan ja yleisön.
”Kun Arimatti syntyi, minulta kysyttiin nimeä hätäkastetta varten. Arimatti lennätettiin vastasyntyneenä Oulusta Helsinkiin lastenklinikalle. Hänellä oli umpinainen ruokatorvi, ja sen korjaamiseksi päivän ikäinen vauva leikattiin melkein halki. Arimatti pääsi kotiin vasta viisi kuukautta syntymänsä jälkeen.”
Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Valmistun (toivottavasti!) tänä kesänä maisteriksi. Minulle se tarkoittaa uutta lukua elämässä. Tulevaisuus aivan auki. Tällä hetkellä uutiset Suomesta ja maailmalta ovat synkkiä, mutta olen sen kaiken keskellä aika toiveikas. Ajattelen, että ihmisen tekemää journalismia ja valokuvaa tarvitaan. Syksyllä aion lähteä matkustamaan, ehkä kuvaan ja teen juttuja siinä samalla. Sen jälkeen katson, mihin elämä vie.
Aalto Puutio (s. 2001) on jyväskyläläislähtöinen kuvajournalisti, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Häntä kiehtovat epätäydellisyydet ja lähelle katsominen. Opinnoissaan ja työssään Puutio on syventynyt journalismin etiikkaan.